Helmikuu 2025: Valinnainen Taide ja luova ilmaisu -projektikurssi

 

Lopullinen versio suunnitelmasta, johon käytin suurin piirtein samoja värisävyjä kuin lopullisissa maaleissa. Kysyin jäljellä olevat kysymykset paikan päällä työntekijältä ja kirjoitin vastaukset suoraan suunnitelmaan. Lautasen ulkoreunasta ei lopulta tullut noin monimutkaisesti koristeltua, vaan yksivärinen. Muodot olisi olleet minulle liian hankalia maalata!

5.2. Veistossavikokeilu

Kysellessäni yllä näkyviä kysymyksiä, työntekijä kehotti minua kokeilemaan ruukun tekoa veistossavesta ja myi kilon edellisen päivän yksityistilaisuuden ylijäämää. Veistossavi on koostumukseltaan rakeisempaa ja karkeampaa kuin valkosavi, ja työntekijän mukaan pysyy paremmin muodossaan.

 

Koostumuksen erilaisuuden huomasti savea työstäessä. Se myös kuivui huomattavasti nopeammin ja tuntui halkeilevan useammin. Sen työstäminen oli melko stressaavaa enkä ollut kovin tyytyväinen lopputulokseen. En myöskään ottanut muita kuvia tänä päivänä, koska stressasin saven kuivumista liikaa! Huolehtimista varmasti lisäsi se, että kokeilin tehdä huomattavasti isomman ruukun (pohjasta alkaen) kuin aiemmin.

8.2. Veistossavikokeilu jatkuu

Pari päivää myöhemmin palasin veistossaviruukun pariin "siloittelemaan" (ilmeisesti yleisempi termi on kiillottaminen) ja maalaamaan sen. Kuvassa näkyy, kuinka olin turhautuneena ja stressaantuneena jättänyt yläreunan halkeilleeksi.

Sain tilanteen kuitenkin korjattua kunnon sienikylvyllä, ja olin lopputulokseen huomattavasti tyytyväisempi. Siloittelin sitä myös käsin, koska sienellä käsitellessä saven rakeet nousivat ruukun pintaan, ja ne piti työstää sormilla takaisin massan sekaan.

Äkkäsin raakapoltosta tulleiden hyllyllä myös ihka ensimmäisen savityöni, "hedelmäkulhon". Se on ihan kivan muotoinen! En vielä vienyt kulhoa lasituspolttoon, koska sen haluan oppia päällystämään lasitteella. Tämä on vielä opettelematta.

Päätin maalata veistossaviruukun sinivihreäksi. Se on hyvin kirkkaan väristä ennen lasituspolttoa.

Ruukusta tuli ihan hyväksyttävä. Päätin silti pitäytyä valkosavessa lopputyötä varten, koska sen käytös on minulle tutumpaa ja se kuivuu hitaammin.

12.2. Lopputyö: muotoilu

Kaikki valmiina!

Löysin ruukun pohjareikää varten työkaluista omenan siemenkodan poistamiseen tarkoitetun vekottimen. Sillä tuli tasaisemman pyöreä.

Kaikkien tekeleideni pohjassa on jonkinlainen puumerkki.

Tein ruukun ja aluslautasen samoilla mitoilla kuin ensimmäisen reiällisen ruukkuni ja sen lautasen.

Ruukku näyttää melko vinon muotoiselta kuvassa, mutta se on oikeasti melko tasainen korkeudeltaan.

Olen muotoon melko tyytyväinen.

Tein tässä välissä aluslautasen antaakseni ruukun kuivahtaa "nahkakuivaksi" muotoonsa ennen juurimaisten muotojen liittämistä. Nahkakuiva meinaa sitä, että savityö pysyy itsekseen seistessään muodossaan, mutta on edelleen muovailtavissa jos sitä taivuttaa eikä murene tai lohkea kovin helposti. Opin tämän yhdeltä toiselta pajalla kävijältä.

Lautasesta tuli oivallinen.

Tässä välissä kiillotin ensin ruukun ja sitten lautasen.

Sitten oli aika lisätä ruukun reunoihin koristeelliset juuret. Aiemman ruukun kanssa tehdystä kokeilusta oli hyötyä, tiesin kuinka paljon kannattaa tehdä savilietettä ja kuinka nopeasti ohuet savipötkylät ehtivät kuivahtaa helposti katkeaviksi/lohkeileviksi.

Esimerkki siitä, miten juurten liitoskohdat prepataan savilietteelle ja toisiinsa kiinnittämiselle.

Kaiken kaikkiaan juurten liittäminen meni melko kivuttomasti, vaikka ne kuivuivatkin tosi nopeasti. Minulla oli tässä kohtaa mennyt reilut neljä tuntia putkeen intensiivisen työn parissa ja paikat alkoivat olla ihan jumissa (ja hiukset sojottivat joka suuntaan jostain syystä), joten päätin palata maalaamaan ruukun seuraavana päivänä (ja hyvä niin).

Juurista tuli suunnitelmaan verrattuna isompia ja pidempiä, mutta paljon tätä pienempiä niistä en olisi saanut. Ongelma lienee enemmänkin se, että ruukku oli kenties suhteessa pienempi kuin suunnitelmissani. Tämä oli kuitenkin mielestäni lopulta ihan sopiva kokoyhdistelmä, ruukussa on vähemmän tyhjää/tylsää tilaa.

13.2. Lopputyö: maalaus

Tässä taas näkyy, kuinka erilaisilta engobe-värit näyttävät ennen lasituspolttoa. Ruukku tulee näyttämään hyvin erilaiselta sen jälkeen!

Aloitin siistimällä ruukun ja lautasen alareunat ja siloittelemalla ne, ruukku oli onneksi yön aikana kuivunut tarpeeksi että sitä pystyi nostamaan.

Kiillotin ruukun juuriliitoksineen, että kaikki edellisen päivän huolimattomuudesta ja väsymyksestä jääneet virheet siloittuivat.

Maalasin ensin lautasen pohjavärillä eli tummansinisellä.

Ensimmäinen maalikerros ruukkuun.

Kuviot aluslautaseen. Toivon mukaan ne erottuvat hyvin tummansinisestä.

Lisäsin pari kerrosta maalia ruukun kaikkiin osiin ja aluslautasen kuvioihin vahvistaakseni niiden näkymistä ja tasoittaakseni värin peittävyyttä. Minulla meni maalauspäiväänkin neljä tuntia, yritin olla mahdollisimman tarkka yksityiskohtien kanssa. Lopputulos oli mielestäni aika hyvin onnistunut.

Kolmas onnistunut ruukkuni pääsi raakapoltosta ja pistin sen heti lasituspolttoa jonottamaan.

Kuviot näyttivät pysyneen selkeinä.

18.2. Viimeistely

Menin tarkastelemaan lopputyötä ja huomasin, että varsinkin juurten liitoskohtien tuntumassa oli jäänyt pieniä kohtia vähemmälle huomiolle. Vietin reilun tunnin paikkaillen näitä kohtia ja tasoittaen pohjan väripintaa muutenkin. Tässä näkyy ehkä hieman, millaisia liitoskohdat olivat ennen siistimistä.

Paikkailun jälkeen.

Ensimmäinen reiällinen ruukkuni palasi raakapoltosta ja näyttää aika hyvältä.

26.2. Muita juttuja savipajalla

 

Lopputyö oli viimein tarpeeksi kuivunut että se pääsi raakapolttoon. En tiedä mitä mieltä olen siitä, että joidenkin juurten kärjistä peittyy aluslautasen reunoilla, mutta muuten se näyttää aika hyvältä!

Neljä ensimmäistä ruukkuani olivat päässeet käymään lasituspoltossa, eli ovat täysin valmiita!

Ensimmäisestä ruukustani huomaa sen, etten ollut antanut maalikerroksille tarpeeksi aikaa kuivua ennen seuraavan kerroksen levittämistä, etenkin oliivinvihreästä kuulsi joistain kohdista läpi valkosaven oma väri. Ihan ok ensimmäiseksi kokeiluksi.

Tähän olen melko tyytyväinen, vaikka se onkin juurten ympäriltä vähän sotkuinen.

Olin ollut selkeästi kärsivällisempi tämän kanssa vaikka vanha roosa pohjakerroksena lienee myös anteeksiantavampaa läpikuultavuuden kanssa, koska se on lähempänä valkosaven omaa väriä.

Tämän ruukun väritys on tasaista ja olen siihen tyytyväinen!

Veistossaviruukku palasi raakapoltosta ja se on melko kivan näköinen. Hieman jännittää, kuinka peittävä maalikerros paljastuu oikeasti olevan ruukun palatessa lasituspoltosta huomattavasti tummempana lopullisena värinään.

Väkersin pari aluslautasta, tämä on isolle veistossaviruukulle.

Toisen tein suojaamaan pöytää tms. pintaa joltain reiättömältä ruukultani, sillä lasittamaton saviruukku voi jättää ajan myötä pintaan tumman kohdan siitä läpi tihkuneen kosteuden ym. takia. Kävin pari päivää myöhemmin maalaamassa nämä, jolloin lopputyöruukku näytti päässeen jo uuniin. En ottanut silloin kuvia.