Kasvihuoneella työskentely, viikko 2

Perjantai 17.2.

En voinut yksikätisenä olla mitenkään hyödyksi kukkakaupassa, joten en ollut töissä.

Torstai 16.2.

Kasvihuonepäivä. Kikka näytti minulle, miten kiertävillä kasvatuspöydillä odottelevien kasvatusruukkujen turve kastellaan läpikotaisin (päivittäin) ennen istutusta. Liityimme tämän jälkeen muiden opiskelijoiden seuraan siirtämään sipulilaatikoita täynnä olevia rullakoita kylmiöstä kasvihuoneiden puolelle kastelua varten. Iltapäivällä saimme tehtäväksi ruukkujen järjestämistä myyntihyllyihin väreittäin.

Ruiskua pitkin valuva vesi yritti kaikin voimin päästä tunkeutumaan takin hihoista sisään.

Keväisiä pastellisävyjä (ja oranssi)

Pääsimme päivän päätteeksi silittelemään halista ja pehmoista Lunaa.

Liukastuin kotimatkallani lumen alla piileskelleellä jäällä ja mursin osan ranteestani. Sain sairaalasta n. kahdeksi viikoksi kipulastan käteen.

Keskiviikko 15.2.

Kasvihuonepäivä. Täytin Miisan ja Kikan kanssa liikuteltavia kasvatuspöytiä amppeliruukuilla, jotka odottavat orvokki-istutuksiaan. Päivä kului tätä tehdessä. Kohtasimme myös ensi kertaa puutarhakissa Lunan, joka kuljeskelee vapaa(hko)na myymälässä.

e.m. puutarhakissa

Sipulit ovat jatkaneet itämistään homeisuudesta huolimatta.

Puutarhakissa nukkui hyllyllä kassojen takana. 

Tiistai 14.2.

Menimme Johannan kanssa Hankkijalle tapaamaan myymäläpäällikköä. Tilanne oli minulle hyvin ahdistava ja uuvuttava. Olin hyvin kiitollinen siitä, ettei minun tarvinnut mennä paikan päälle yksin. Sovimme myymäläpäällikön kanssa, että menen sinne elo- ja syyskuun ajaksi harjoitteluun. Palattuamme luokkatilaan sain Johannalta luvan viettää loppupäivän etäpäivänä. Luin sähköpostiin lähetetyt materiaalit kasvien lisäämisestä ja hoidin blogin ajan tasalle.

Minulle on hankalaa määritellä, mikä tarkalleen ottaen haastattelutilanteessa oli niin psyykkisesti näännyttävää. Kenties (yli)tietoisuus siitä, että työhaastatteluissa ja kaikissa sentyyppisissä "ammattitilanteissa" pitää teeskennellä innostuneempaa ja kaunistella asioita. Tämä viestii selkeästi siitä, että kodin ulkopuolella suoriutuu paremmin, jos välttää olemasta oma itsensä tai rehellinen tunteistaan ja tarpeistaan.

Tiedän myös, että se on jonkinlainen "testi" kysyä haastateltavalta, onko tällä jotain kysymyksiä, mutten keksinyt mitään. Tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta joka kerta kun huomio suuntautui minuun. Minulla on myös paha tapa ylitulkita ihmisten mikroilmeitä, varsinkin stressaavissa tilanteissa joissa pitäisi antaa jokin vaikutelma itsestä. Haaveilen siitä, että voisin viettää lopun aikani puutarha-alalla ilman yhtään vastaavanlaista kanssakäyntitilannetta.

Kauhun hetkiä

Maanantai 13.2.

Kukkakaupassa oli hyvin kiireinen päivä huomiseen ystävänpäivään valmistautuessa. Vietin aamupäivän valmistellen pomon kukkatukusta tuomia kasveja lähinnä kellarin kylmiöön meneviksi. Sain tehtäväkseni hoitaa kaikki ennalta tilauksiin varatut kukat.

Gerberoita (Gerbera)

Gerberat näyttivät eri valaistuksissa ihan eri värisiltä.

Kellariin meneviä ruusuja ja oksaneilikoita.

Varattuja kukkia. Kolmenvärisiä neilikoita ja ranskalaisia tulppaaneja. Vihreät tupsumaiset neilikat ovat mielestäni tosi jänniä (Dianthus barbatus 'Green Trick').

Vihreitä ja valkoisia krysanteemeja sekä vihreää ikilatvaa/hopeapuuta (Leucadendron)

Dentrumin viikkokukat

Iltapäivän vietin tekstaten huomisen kukkalähetyksiin kortteja. Tilauksia oli valtava määrä, ja jäinkin oma-aloitteisesti ylimääräiseksi tunniksi paikalle kirjoittamaan kaikki kortit valmiiksi. Toinen harjoittelija oli tekstannut korteista osan jo viime viikolla, mutta laskettiin että tilauksia (ja siten myös tekstattavia kortteja) oli yhteensä lähemmäs viisikymmentä.

Tekstaustussi kului kovassa käytössä.