Maria pää pensaassa: Ravintokasvit, viikko 2

Perjantai 27.1.

Kukkakauppapäivä. Pakkasin suuren määrän edellisenä päivänä valmiiksi tehtyjä kukkakimppuja, tekstasin ja laminoin surukimppuihin kiinnitettäviä kortteja, toimitin Tuomiokirkon viikkokukat, siistin kukkakuormassa tulleita kukkia ja ylläpidin myymälän yleisilmettä.

Pakkaamiani kimppuja. Vasemmalla olevan aukinaisen kimpun tilaaja tuli hakemaan sen itse paikan päältä, jolloin annamme asiakkaalle mahdollisuuden varmistaa, että kimppu on oikeanlainen.

Ainakin Ainanlinnalla on tapana irrottaa valkoliljojen heteistä ponnet, ettei niiden vapauttama siitepöly tahri liljan terälehtiä keltaisiksi.

Tuomiokirkon kimput olivat niin suuria, että käytin Ikea-kassia apuna kuljetuksessa.

Toimitin muutaman yksityishenkilöille menevän kukkalähetyksen.

Surukorttien tekstausta.

Surukorttien laminointia.

Suruvihko ja -kimput odottamassa seuraavan päivän siunaustilaisuutta alakerran viireässä takavarastossa.

Valkoisia ja limenvärisiä neilikoita.

Lilaa eustomaa.

Torstai 26.1.

Meillä oli lyhyt päivä, päästiin jo klo 12. Saimme uuden slides-tehtävän, aiheena hedelmä- ja marjakasvit. Pääsin jo tämän päivän aikana melko pitkälle tehtävässä.

Keskiviikko 25.1.

Lähipäivä, teimme tehtävää nimeltä "Puutarha-ala Suomessa". Sain sen itse valmiiksi. Uravartissa pöhistiin omien taitojen esittelemisestä. En pidä siitä ideologiasta, että kaikki omat vapaa-ajan harrastukset ja kiinnostuksen kohteetkin tulisi utilisoida työnhaussa. Jatkuva produktiivisuuden ja urasuuntautuneisuuden tarve varjostaisi nautittavaakin tekemistä.

Koen, että maailma odottaa minulta kunnianhimoisuutta ja halua pyrkiä yhteiskunnan hierarkiassa tämänhetkisen asemani yläpuolelle. Jatkuvasti tulisi olla päämääriä ja tavoitteita joita kohti työskentelee ja kurkottelee. En samastu tällaiseen ajatusmaailmaan ollenkaan, enkä pidä siitä, että sellaisen esittely olisi vaatimuksena esimerkiksi moneen työpaikkaan tai koulutukseen hakiessa. Eikö motivaatioksi riitä se, että haluaa elää rauhallista ja mukavaa elämää pitämiensä kasvien ympäröimänä? En ymmärrä jatkuvan draivin ja tyytymättömyyden ihannointia. En ole kunnianhimoinen, ja mielestäni tämän tajuaminen ja hyväksyminen vuosien varrella on vaikuttanut elämänlaatuuni hyvin positiivisesti.

Otin myös yhteyttä Hankkijan myymäläpäällikköön tiedustellen mahdollisuutta suorittaa siellä ensi syksynä harjoittelujakso.

Tiistai 24.1.

Olin jo niin kukkakauppaorientoitunut että tuntui suorastaan oudolta suunnata taas Kiipulalle päin. Aamupäivällä kukin kertasi itsenäisesti viime viikolla opeteltujen ravintokasvien latinalaisia nimiä. Iltapäivällä meillä oli aiheesta koe, jonka uskon omalla kohdallani menneen hyvin. Tämän jälkeen Merja puhui meille vähän porkkanoista. Julkaisin viime viikon blogipostauksen.

Maanantai 23.1.

Toinen päivä Ainanlinnalla. Sujui mielestäni oikein hyvin, tuntui menevän ohi aika hujauksessa. Oli melko vauhdikas iltapäivä, koska maanantaisin tulee kukkakuormassa valtaosa viikon aikana käytettävistä kukista.

Upotuskastelin kaupan perhosorkideat ja pitkälti menon teillä olevat ruukkuatsaleat, vein viikkokukat läheiseen hammashoitolaan, tein muutaman lähiviennin yksityishenkilöille keskustan tuntumassa, autoin kukkakuorman kanssa ja tekstasin kortteja.